Kävin paikallisessa nuorisotilassa.
Tarjolla oli pullaa ja mehkaa. Ihmisiä monelta kulmalta. Ravitsevaa, kuten aina.
Mieleen jäivät kannustuksen sanat nuokun pihalla. Olen onnekas poika. Saan olla etulinjassa. Tukea on hämmästyttävän paljon.
Päivän peli oli Call of Duty. Minulla on siitä kalpea aavistus.
Pelitaidot ei ole suhteellista. CODissa hyvyys ei ole kompromissikamaa.
xxx
Vastustakaa vihollista, niin se teitä pakenee.
Kävin perjantaina Isossa Omenassa. Omenassa on Hesburger. Paikka, jossa hampurilaisen laatu hakkasi ja hajoitti ihmisiä. Keskellä Omenaa.
Hesburgerin nurkassa oli likainen pöytä. Viereiseltä pyödältä minua katsoivat likaiset hampurilaspaperit, Kerrosaterian jäljiltä. Roska toisensa jälkeen, pahan hajuinen haju.
6B:n ja 4A:n pojille kelpasi samat hampurilaiset. Samanarvoiset aatteet, samanarvoinen hamppari.
Ei koskaan enää, ei Hesburgerille ja Scanburgerille. Mäkkäriin.
xxx
Hesessä käynti sai vihan purskahtamaan. Nuorisotilassa toivotettiin peli-iloa.
Tarpeeseen tuli, sillä mieli kulki jo häviämismielen tasolla. Sinne jää, jos ei ota PS3 ohjaimesta kiinni.
Otin.
En hävinnyt – minulle hävittiin.
Ollaan kiitollisia elämän lahjasta.
